Kannanotot ja lausunnot



SUOMEN VARHAISKASVATUKSEN ERITYISOPETTAJAT –SVEOT RY. 7.6.2015


HALLITUSOHJELMA LUO  ERIARVOISTA LAPSUUTTA

Me varhaiskasvatuksen erityisopettajat vastustamme pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen suunniteltuja leikkauksia.  Toteutuessaan nämä toimenpiteet lisäävät entisestään eriarvoisuutta ja heikentävät esimerkiksi niiden lasten osallisuuden, toimijuuden, oppimisen ja kasvun mahdollisuuksia, joilla jo ennestään joko synnynnäisenä tai muista syistä on enemmän yksilöllisen tuen tarvetta.

Yhdistyksemme mielestä kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla on oltava subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon, eikä sitä tule rajata lainsäädännössä tarveharkintaiseksi, esimerkiksi perheestä tai vanhemmista johtuvista syistä. Kyse on ensisijaisesti lapsen oikeuksista! Varhaiskasvatuksella ja varhaiserityiskasvatuksellahan on tutkitusti vaikuttavuutta lapsen myöhempään koulusuoriutumiseen ja hyvinvointiin (Sylva ym.2010).

 Suomalaisen varhaiskasvatuksen vahvuus on sen inklusiivinen toimintamalli: Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon tarjoavat kaikille lapsille ja perheille yhdenvertaisen mahdollisuuden päästä varhaiskasvatukseen. Jos tämä mahdollisuus sallitaan lainsäädännössä vain ”erityisistä syistä”, palataan takaisin lasta ja perhettä negatiivisesti leimaaviin toimintamalleihin. Hallitusohjelman toimenpiteet vaarantavat koulutuksellisen tasa-arvon.

Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus varhaiserityiskasvatukseen ja opetukseen (palvelut, tukitoimet) silloin, kun he sitä tarvitsevat.  Tulevassa varhaiskasvatuslain toisessa vaiheessa on ollut tavoitteena parantaa tukea tarvitsevien lasten asemaa laajentamalla esi- ja perusopetuksessa toteutettu kolmiportaisen tuen malli myös nuorempien tukea tarvitsevien lasten palveluihin.  Koulutuksellisen ja kasvatuksellisen opinpolun jatkumon toteuttamiseksi tämä uudistus on välttämätön, sillä varhaiserityiskasvatus ja –opetus eivät ole tähän mennessä olleet tasavertaisesti kaikkien suomalaisten lasten saatavilla, ja lisäksi tuen tarpeen määrittely on ollut epämääräistä (ks. mm. Pihlaja 2010).

Tutkimuksin on todettu varsin yksiselitteisesti, että liian suuret ryhmät vaarantavat lapsen kehitystä ja oppimista. Liian suuret ryhmät haittaavat kaikkien lasten suotuisaa kasvua ja oppimista, ja erityisen haitallista liian suurissa lapsiryhmissä oleminen on tukea tarvitseville lapsille. Yksi varhaiskasvatuksen keskeisistä tavoitteista on jo pitkään ollut mahdollisimman varhainen kehityksen ja oppimisen haasteisiin puuttuminen ja mm. oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisy.  Suurissa lapsiryhmissä erilaisten kasvun ja oppimisen ongelmien korjaaminen ja ennaltaehkäisy hankaloituvat, sillä henkilökuntaa ei ole riittävästi suunnitelmallisen ja tavoitteellisen moniammatillisen toiminnan järjestämiseksi ja toteuttamiseksi.

Laadukas varhaiskasvatus ja esiopetus edellyttävät pieniä ryhmiä, riittävää ja korkeasti koulutettua henkilökuntaa ja asianmukaisia, uuteen tutkittuun tietoon perustuvia opetukseen ja oppimiseen soveltuvia oppimisympäristöjä.  Hallitusohjelmassahan tavoitteena on uudistaa oppimisympäristöjä mm. digitaalisia välineitä lisäämällä. Myös varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa tieto- ja viestintekniikka ja sen pedagogiset sovellukset (varhaiserityisopetuksessakin) ovat tätä päivää!  Pienten lasten opetus ja kasvatus edellyttävät kuitenkin ensisijaisesti toista ihmistä, eivät pelkkiä koneita!

Hallitusohjelmassa halutaan puuttua kiusaamiseen ja yksinäisyyteen. Tutkimusten mukaan nämä ja muut sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat ovat olemassa jo varhaislapsuudessa, ja pahimmillaan pitkittyessään aiheuttavat syrjäytymisen riskin. Onkin kysyttävä hallitukselta, millä tavoin on perusteltavissa se, että hallitus omilla toimillaan ja vastoin omia tavoitteitaan vaarantaa lasten kasvun ja kehityksen?  Yksinäisyyden ja muiden erilaisten sosiaalista syrjäytymistä aiheuttavien sosiaalisen kanssakäymisen ongelmien ehkäiseminen ja korjaaminen edellyttää vakautta, pysyvyyttä ja vastavuoroisuutta lapsiryhmissä. Lapset tarvitsevat jatkuvuutta ihmissuhteissaan ja lämmintä vuorovaikutusta. Jatkuvasti vaihtuvat ryhmätoverit ja aikuiset eivät näitä edesauta!

Jos hallitusohjelmaan kirjatut varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen muutokset toteutetaan, lasten yhtäläiset mahdollisuudet laadullisesti hyvään elämään vaarantuvat. Suomalainen varhaiskasvatus perustuu mm. Lasten oikeuksien sopimukseen. Kysymmekin, toteutuvatko lasten oikeudet jatkossa?

 

Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat ry./

Marita Neitola

puheenjohtaja




Päivitetty 10.6.2013


Opetus- ja kulttuuriministeriö


VARHAISKASVATUSTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ UUDISTUU KUULEMISTILAISUUS 13.2.2013

Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat SVEOT ry.

LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ

Varhaiskasvatuksen määrittely on selkiytymätöntä. Määrittelyn tulee olla lainsäädännössä niin selkeää, että kaikki ymmärtävät käsitteellä samaa asiaa. Kannatamme OAJ:n esittämää määritelmää: Julkisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kokonaisuutta päiväkodeissa ja varhaiskasvatusyksiköissä, joilla on pedagogisesta toiminnasta vastaava johtaja ja lapsiryhmässä pedagogisen toiminnan toteuttamisesta vastaamassa lastentarhanopettaja. Opetushallituksen hyväksymät valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tulee olla varhaiskasvatusta säätelevä, normiohjaava opetussuunnitelma. Varhaiskasvatus muodostuu päiväkotitoiminnasta, esiopetuksesta ja avoimista pedagogisista varhaiskasvatuspalveluista. Opettaja vastaa pedagogisen toiminnan suunnittelusta, toteuttamisesta, arvioinnista ja kehittämisestä. Lukuisten tutkimusten perusteella (mm. Burchinal ym.2002;Kalliala 2008; Suhonen 2009) laadullisesti hyvän varhaiskasvatuksen keskeinen tekijä on kasvattajien korkeakoulutus. Tutkimuksissa on myös todettu selkeästi varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen suotuisat vaikutukset ja tärkeys lapsen tulevaisuudelle ja hyvälle elämälle.

Kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla on oltava subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon sekä velvollisuus osallistua vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista perusopetuslain mukaiseen esiopetukseen. Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus myös varhaiserityiskasvatukseen ja opetukseen (palvelut, tukitoimet) silloin, kun he sitä tarvitsevat. Erityisen tuen määrän suuri vaihtelu kuntien välillä (0–49 %) (Pihlaja ym. 2010) kertoo siitä, että selkeää määrittelyä ei päivähoidossa erityistä tukea tarvitsevalle lapselle ole. Nykyinen sääntely ei ole riittävässä määrin turvannut erityisen tuen tarpeessa olevien lasten tarvitsemia palveluja ja tukitoimia varhaiskasvatuksessa. Laissa ei määritellä lapsen oikeutta saada tarvitsemaansa erityistä tukea eikä menettelytapoja, jolla lapsen tuen tarpeeseen vastataan. Lapsen yksilöllisen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen edellyttää erityisen tuen tarpeet tunnistamista, jonka jälkeen hänelle tulisi järjestää tarvittavat rakenteelliset ja pedagogiset tukitoimet ja hänen kasvuaan edistävä ympäristö. Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulma tulee huomioida: tällä hetkellä lapsen oikeus ja mahdollisuudet varhaiskasvatuspalveluihin ja varhaiserityiskasvatukseen riippuvat hyvin usein siitä, missä lapsi asuu.

Medikalisaatioon perustuva ongelmien diagnosoiminen ja lääkärin lausunnot eivät saa olla edellytyksenä lasten tuen tarpeeseen vastaamiselle, vaan tarvittavat tukitoimet tulee ottaa käyttöön heti tarpeiden ilmetessä. On luotettava varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen pedagogiseen ja kasvatukselliseen asiantuntemukseen sekä perheiden näkemyksiin. Lapsella voi olla erityisen tuen tarve fyysisen, tiedollisen, taidollisen taikka tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla. Erityisen tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehitystään. (Erityiskasvatuksen kehittäminen päivähoidossa 2010.) Tämä Erika-raportin määritelmä on edelleen tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen.

Esi- ja perusopetuksessa käytössä oleva kolmiportainen tuki tulee ulottaa koskemaan myös viisivuotiaita ja sitä nuorempia lapsia. Nykyinen käsitteiden kirjavuus haittaa lasten pedagogisten ja kasvatuksellisten toimenpiteiden suunnittelua ja järjestämistä. Kokonaisuutena tuen käsitettä tulisi miettiä uudelleen, sillä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on kyse pedagogiikasta ja kasvatuksesta, oppimisesta ja kasvusta, eikä kuntoutuksesta. Lainsäädännössä on myös selkeästi määriteltävä rakenteelliset tukitoimet, joihin on myös varattava riittävät resurssit. Periaatteena tulee olla se, että lapsikohtainen suunnitelma sisältää myös tarvittavat tukitoimet, jolloin vältetään lapsen negatiivinen leimautuminen ja helpottaa vanhempien mahdollisuuksia ottaa asioita puheeksi varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa.

Kunnissa tulee olla myös integroituja erityisryhmiä tai erityisryhmiä niitä tarvitseville lapsille lähipalveluna. Näiden ryhmien koko ja erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä tulee myös määritellä uudessa laissa. Kun erityistä tukea tarvitsevien lasten päivähoito järjestetään erityisryhmässä tai integroidussa erityisryhmässä, tulee tämä ottaa huomioon henkilöstön kelpoisuuksissa siten, että ryhmässä toimii vähintään yksi erityisopettajakoulutuksen saanut lastentarhanopettaja. Kun erityistä tukea tarvitsevien lasten kasvatus ja opetus järjestetään osana muuta varhaiskasvatus, tulee varmistaa, että lapsi saa tarvitsemansa tukipalvelut ja lapsen oikeus erityisopetukseen tulee turvata. Konsultoivien erityisopettajien työalueet ovat useissa kunnissa kohtuuttoman suuria. Laissa tulee säätää, että konsultoivia erityisopettajia tulee olla vähintään yksi/250 lasta.

Päivähoidon toteuttaminen siten, että se turvaa jokaisen lapsen yksilöllisen kasvun ja tarjoaa myös tarvittavan tuen, edellyttää riittävien voimavarojen ohjaamista palvelujärjestelmään. Tämä tulee ottaa huomioon niin valtion kuin kuntien oman rahoituksen kohdentamisessa. Palvelujen rakenteet ja saatavuus tulee saattaa erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeita vastaavalle tasolle. (Erityiskasvatuksen kehittäminen päivähoidossa 2010.)

Lapsiryhmien koot tulee määritellä laissa seuraavasti:
  • 1-vuotiaille tulee perustaa omat erilliset ryhmänsä (vauvalat/seimiryhmät tulee saada takaisin). Ryhmän koko on enintään 6 lasta. Ryhmässä voi työskennellä 3 lastenhoitajaa, mutta sillä on käytettävissään lastentarhanopettajan ja tarvittaessa erityisopettajan palvelut.
  • 2–3 –vuotiaiden ryhmät ovat kooltaan max. 9 lasta. Poikkeaminen tästä ryhmäkoosta ei saa olla mahdollista siinäkään tapauksessa, että samassa ryhmässä alle kolmivuotiaiden lasten kanssa olisi yli kolmivuotiaita lapsia. Ryhmässä on oltava vähintään kaksi lastentarhanopettajaa ja lastenhoitaja.
  • yli 3–vuotiaiden lasten ryhmien enimmäiskoko on 16 lasta. Ryhmässä työskentelee 2 lastentarhanopettajaa ja lastenhoitaja.
  • ns. tavallisissa päiväkotiryhmissä voi olla korkeintaan 3 erityistä tukea tarvitsevaa lasta
  • integroitujen erityisryhmien ryhmäkoko on korkeintaan 12 lasta. Näistä lapsista viisi lasta voi olla erityistä tukea tarvitsevia. Ryhmässä työskentelee vähintään yksi erityisopettaja lastentarhanopettajan, lastenhoitajan ja avustajan lisäksi. 
  • erityisryhmien koko on korkeintaan kahdeksan lasta. Ryhmässä työskentelee vähintään yksi erityisopettaja lastentarhanopettajan, lastenhoitajan ja avustajan lisäksi.
  • perhepäivähoidossa toteutettava varhaiserityiskasvatus on määriteltävä säädöksissä erikseen
  • Enimmäisryhmäkokoa ei voida ylittää tilapäisestikään
Muita ehdotuksia:
  • Päiväkodeissa tulee olla mielestämme kaksi pedagogisen koulutuksen saanutta opettajaa jokaisessa ryhmässä
  • Myös haja-asutusalueilla on lapsille turvattava heidän tarpeidensa mukaiset palvelut lähipalveluiden periaatteiden mukaisesti.
  • erityisen tuen tarpeet tulee huomioida ja säädellä myös vuorohoidossa ja avoimissa varhaiskasvatuspalveluissa
  • avoin päiväkoti- palvelut tulee turvata lakisääteisinä kotona oleville lapsille. Lisäksi osa-aikaisia varhaiskasvatuspalveluja tarvitseville lapsille tulee olla tarjolla omat ryhmänsä.
  • monikulttuurisuus edellyttää laissa tarkemmin määriteltyjä palveluita ja varhaiserityiskasvatuksellisia pedagogisia ja rakenteellisia tukitoimia
  • avustajilla tulee olla lapsen hoitoon, kasvatukseen, opetukseen painottuva ammatillinen koulutus
  • varhaiskasvatukseen tulee saada omat psykologi- ja sosiaalityöntekijäpalvelut, terapiapalvelut sekä toimiva oppilashuolto
  • erityistä tukea tarvitseville lapsille tulee järjestää tarvittaessa kuljetus varhaiskasvatuspalveluihin
  • Lain ja sen perusteluiden on turvattava jokaiseen päiväkotiin sen pedagogisesta johtamisesta vastaava johtaja, jonka tehtäväkokonaisuuden on oltava hallittavissa henkilöstön ja lasten määrä huomioon ottaen siten, että johtaja pystyy tosiasiallisesti vastaamaan tehtävistään sekä vastuullaan olevan toimipisteen ja yksikön johtamisesta.
  • kuntoutussuunnitelma tulee muuttaa/sisällyttää lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaksi tai oppimissuunnitelmaksi (vrt. esi- ja perusopetuksen kolmiportainen tuki)
  • kasvatuskumppanuuden sijaan tulee puhua kasvatusyhteistyöstä, ja moniammatillisuuden sijaan monitahoisesta yhteistyöstä.
  • tutkimusten mukaan lasten käytettävissä olevat tilat ovat liian ahtaita (ks. Päivähoidon syrjällä 1997). Lapsiryhmien tiloista tulee säätää laissa.
  • varhaiskasvatukselle asetetuissa tavoitteissa tulee huomioida erityisesti oppiminen, ja lisäksi on kiinnitettävä huomiota lapsiryhmien vakauteen sekä pysyviin aikuis- ja vertaissuhteisiin
  • varhaiskasvatuksessa ja varhaiserityiskasvatuksessa (sis. esiopetuksen) toimivilla opettajilla tulee olla ylempi korkeakoulututkinto, ja ao. opettajatarvetta on seurattava ja arvioitava säännöllisesti. Opettajia on koulutettava tarvetta vastaavasti.

Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettaja SVEOT ry.

Marita Neitola, puheenjohtaja
Ritva-Liisa Pihlainen, sihteeri